<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Sanokaa hyvät ihmiset mistä sen tietää, jos se oikea on osunut kohdalle?!?! Mistä sen tietäisi varmaksi? Voiko sitä edes tietää?

Kihlattuni kanssa on hyvä olla. Meillä on hauskaa yhdessä ja unelmamme menevät todella hyvin yhteen. Mieheni on kiltti ja huomaavainen. Hänessä ei siis ole mitään vikaa. Mutta miksi silti ajattelen muita miehiä? Miksi silti "ihastun" uusiin tuttavuuksiin?? En siis ole ikinä pettänyt, enkä voisi sellaista tehdä rakkaalleni. Kaikki ajatukset ovat vain omassa päässäni. Olemme seurustelleet mieheni kanssa kohta 5,5 vuotta.

On todella inhottava olo näiden ajatusten kanssa. Miksi kaipaan sitä ihastumisen tunnetta ja sitä suhteen uutuudenviehätystä?? Miksen voi olla vaan onnellinen ja elää elämääni hymyillen? MIKSI, Miksi ja miksi?? Näihin kysymyksiin kun joku osaisi antaa vastauksen…

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Mulla on NIIN kesä fiilis, että oikein ahdistaa olla töissä. Ulkona paistaa aurinko ja olisi kiva istua esimerkiksi ystävien kanssa terassilla tai rannalla jätskillä. NAM =) Se ei kyllä tekisi linjoille hyvää. Olen muuten ottanut itseäni niskasta kiinni ja alkanut käydä kuntosalilla. Se on aika paljon minulta. Syksyllä ja talvella liikun paljonkin, mutta kesällä olen yleensä vain ollut lenkkejä lukuun ottamatta. Mutta nyt päätin, että käyn vähintään kerran viikossa kuntosalilla.

Vauvakuume on väkisin yritetty hiljentää. Se ei tahdo millään onnistua, mutta nyt on pakko vain ajatella järjellä ja taas kerran siirtää sitä eteenpäin ainakin vuodella. Silloin olisi hyvä aika lapselle, jos niitä meille suodaan. Olisin sitten ollut lähestulkoon vuoden töissä, joten äitiyspäiväraha nousisi huimasti verrattuna tämän hetkiseen.

Elämä hymyilee nyt enemmän kuin pitkään aikaan! Kesä tekee ihmeitä! =)

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Viikonloppu meni oikein hyvin. Kullan kanssa vietettiin kiva viikonloppu yhdessä. Käytiin katselemassa ihmisvilinää ja syötiin jätskiä jne. Ei mitään ihmeellistä, mutta kivaa oli. Kyllä kesä tekee ihmeitä omalle mielellekin. On paljon pirteämpi ja iloisempi koko ajan.

Aika pelottavaa ajatella, että nyt on jo melkein kesäkuun puoliväli. Miten nopeasti tämä kesä taas meneekään. Sen jälkeen alkaa viimeinen kouluvuosi. Koulunloppuminen tulee olemaan todella haikeaa. Sitä ei todellakaan odota innolla. Meidän luokalla on niin hyvä yhteishenki. Lähes kaikki ovat avuliaita ja mukavia. No mutta sitä on nyt turha surra tässä vaiheessa. Mutta kesä menee ihan varmasti yhdessä hujauksessa!!

Hyvää viikonalkua kaikille!  Koittakaa nauttia elämästä viikollakin, eikä vain viikonloppuisin =)

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Vauvakuume ei ole hävinnyt mihinkään. Väkisinkin ajattelen sitä joka päivä ja koitan keksiä jotakin muuta ratkaisua kun sen jäihin laittamisen vielä hetkeksi. Hmm… Tiedän, että järki-ihmisenä siirrämme projektin aloitusta minun valmistumiseen saakka. Valmistumisen jälkeisen kesän (ainakin 4kk) saan kuitenkin olla töissä, joten sekin jo nostaa äitiyspäivärahan määrää?! Mikäli olen oikein ymmärtänyt. Aina sanotaan, että raha ei tuo onnea. Mutta raha on aika oleellinen väline onneen. Lähes kaikkien haaveiden esteenä tälläkin hetkellä on raha.

*Uusi auto => Ei varaa

*Vauva => Ensin töihin, että saa paremmat tuet (rahaa)

*Oma asunto => Ei varaa, eikä saa lainaa kun opiskelee

*Matkustelu => Ei varaa

Siinä muutama esimerkki. Totta kai olen onnellinen ilman noitakin, mutta olisin vielä onnellinen noiden kanssa =) Tai onko onnellisempi oikea sana?! Ehkä tyytyväisempi olisi parempi ilmaisu tähän kohtaan.

Sekoittaako kesä naisen hormonit jotenkin?! Vai mistä mahtaa johtua, että olen alkanut nähdä unia toisista miehistä. Tai toisesta miehestä. Miehestä, jota en tunne edes kunnolla. Moikkaamme ja juttelemme kyllä kun tapaamme. Mies on minua 8vuotta vanhempia ja poikamies. Minkä takia kehitän päässäni fantasioita, jotka liittyvät tähän mieheen? Rakastan omaa miestäni ja hänen kanssaan haluan elää elämääni. Silti ajatus toisesta miehestä kutkuttaa. Pelkkää viatonta hauskanpitoa ja …

Kommentoikaa nyt ihmeessä ja liittäkää mahdolliset blogi osoitteenne viestiin niin minullakin on jotakin tekemistä täällä =)

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tänään aamulla sai ensimmäistä kertaa laittaa töihin kesävaatteet =) On ihan kesäinen ilma ja oikein kesäfiilis! Ihmiset ovat paljon pirteämpi ja iloisempia, mitä sadesäällä. Kyllä tuo aurinko on ihme kapistus tai sitten ihminen.

Viikonloppuna ei tullut tehtyä mitään ihmeellistä. Suurin osa ajasta kului pihalla touhutessa, ei omalla vaan äidin pihassa. Itse kun asuu kerrostalossa, niin ei siinä paljon touhuamista ole. Hermoja lepuuttava päästä touhuamaan äidin kukkamaahan. Kavereiden kanssa tuli hieman vietettyä aikaa, mutta ihan liian vähän.

Mukavaa alkanutta työ tai lomaviikkoa kaikille!

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Onneksi tänään on perjantai. Ei enää olisikaan jaksanut yhtään työpäivää. Kiva pitää kaksi päivää vapaata välillä. Mitään suunnitelmia viikonlopuksi ei ole, mutta ainahan sitä jotakin keksii. Kaunista ilmaa ainakin on luvattu =)

Viikonloppua kaikille!! =)

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Mutta mites käy vauvaprojektin kanssa? Eihän tällaista mahdollista työtarjousta kannattaisi jättää väliin?? Onko mitään järkeä tulla nyt syksyllä raskaaksi ja saada pientä äitiyspäivärahaa kun mahdollisuus olisi lykätä vauvaprojektia ja saada töitä koulun ohella, ehkä jopa vakituinen paikka valmistumisen jälkeen!? Sanokaa nyt jotakin viisaita kommentteja =)

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Eniten mua ärsyttää se häiden siirtäminen. Miksi ihmisen pää menee niin sekaisin koulussa, jostakin toisesta ihmisestä, että se saa siirtämään häitä? Nyt kun ei ole koulua ajatukset ovat taas ihan selvät. Miksi parhaan ystävän pitää "varastaa" meidän hääpäivä?! En tietenkään kehdannut kieltää heitä ottamasta sitä päivää. Miten saisin itseni kiinnostumaan ystävän häistä?? Olenhan minä sentään kaaso… Pitäisi jotakin ohjelmaakin keksiä niihin. Onneksi ne ovat vasta syksyllä.

Siinä syitä, jotka saivat eilen raivon partaalle. Jos päätämme yrittää lasta ja tulen raskaaksi, niin saanko itseni yhtä hoikkaan kuntoon sen jälkeen, jotta näyttäisin hääpuvussa edes siedettävältä (ei voi sanoa kauniilta, koska tästä naamasta ei voi saada kaunista...ainakaan omasta mielestä)?

Vaikeaa, vaikka ei oikeasti ole edes vaikeaa. Onko kukaan muu miettinyt edes lähes samoja asioita?

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Olen tänään lukenut vauvapalstaa sekä tutkinut turvaistuimia ja lastenvaunuja. Se vasta hullua on! En ole vielä edes raskaana, emmekä vielä edes yritä saada lasta. Siitä tulikin mieleeni, että mitä jos en koskaan saakaan omia lapsia?! Se olisi aivan hirveätä! Ei saisi antaa sellaisen ajatuksen tulla mieleen lainkaan. Se on sitten sen ajan murhe. Turha sitä on etukäteen murehtia?!

Olen muutenkin sellainen ihminen joka murehtii aivan turhaan ja turhia asioita. Järjen kanssa kyllä saan itseni aina rauhalliseksi, mutta väkisin ne asiat uudelleen tulevat mieleeni. Olen muutenkin kauhean tarkka ja aikataulutan aina tarkasti päiväni ja tekemiseni. Tarvitsen paljon etukäteistietoa tulevasta.

Synnytys pelottaa ehkä juuri siksi kun sitä en pysty etukäteen suunnittelemaan lopullisesti ja siinä en koko ajan ole tilanteen herra. Synnytys pelottaa myös siksi, että minua ei ole ikinä piikitetty. En ole siis saanut rokotuksiakaan, koska äitini ei ole niitä antanut pistää. Tarkoitukseni on ollut mennä ottamaan ne. Ehkä joku päivä =) Niin siis synnytys pelottaa tipan laiton takia ja epiduraalin ja peräruiskeen ja… Ihan hulluja asioita pelkään ja murehdin?! Joku sanoikin minulle, että nuo pelot katoavat odotusaikana. Siinä vaiheessa kun on synnyttämässä ei kuulemma peräruiske ole luonnoton tai epiduraalin sattuminen on pientä verrattuna niihin supistusten polttoihin. Paras kai uskoa kokeneempia?

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ehkä kerron ensin hieman taustatieto minusta ja avomiehestäni.

Minä olen 23-vuotias ja mieheni 24-vuotias, olemme kumpikin ammattikorkeakouluopiskelijoita ja opintoja vielä vuosi jäljellä. Olemme seurustelleet noin 5,5 vuotta ja kihloissa olleet 4vuotta. Naimisiin piti mennä syksyllä, mutta eihän opiskelijoilla ole sellaisia rahoja... Tai ehkä olisi ollut, mutta minä epäröin. Tällä hetkellä harmittaa tuo epäröinti sillä meidän kaaso ja bestman menevät naimisiin sinä päivänä, jolloin meidät piti vihkiä (onko kivasti tehty heiltä?!).

Vauvakuume on alkanut nostaa taas päätään. Mulla on vauvakuumetta ollut jo muutaman vuoden ja vauvalehtikin on talouteemme tullut parinvuoden ajan. Nyt alkaa pikkuhiljaa opinnot olla siinä vaiheessa, että aihe alkaa olla ajankohtainen. Miehelläni on myös vauvakuumetta =) Se helpottaa tilannetta huomattavasti. Pillerit olen jättänyt pois jo joku aika sitten, mutta muuta ehkäisyä olemme käyttäneet. Elokuussa tai syyskuussa voisi jättää kaikki pois?! "Tulee, jos on tullakseen" -meinigin voisi ottaa käyttöön. Se on iso päätös ja saa aikaan vatsanväänteitä. JÄNNITTÄÄ!!

Tässä siis hieman alkutietoa. Jos käyt vierailemassa blogissani niin olisi tosi kiva kun kommentoisit asioita =)